16.4.2018

Melonta on ympärivuotinen laji Myötä- ja vastavirtaan metsän siimeksessä

Lahtelainen Jukka Mäkelä katselee maailmaa vedenpinnan tasolta kelillä kuin kelillä. Melonta on vienyt miehen sydämen.

Vihmoo tai pakastaa, se ei haittaa palveluohjaaja Jukka Mäkelää, kunhan vain joki virtaa vapaana. Eikä ihme, melonta tarjoaa romantiikkaa, upeita maisemia, puhdasta luontoa ja hyviä ystäviä päivällisseuraksi ympäri vuoden.

Mistä melontaharrastuksesi alkoi?
– Harrastus alkoi Lahden työväenopistossa isän kanssa kajakkikaksikon rakentamisella. Kuusivuotiaana pääsin ensi kerran kanootin kyytiin.

Mitä kaikkea puuhaat melonnan parissa?
– Toimin Meloja ry:ssä Camping Messilän rannalla. Olen vetänyt melontakurssia kesällä Pajulahden urheiluopistolla. Sesonkiaikaan käyn joka viikko Vesijärvellä aloittelijoiden kanssa. Talvella treenaan myös uimahallissa tekniikkaa ja pelastautumista.

Pitääkö lajissa olla huimapää?
– Ei tarvitse. Melontaa voi harrastaa monella tasolla. Toiselle sopii mökki- ja sunnuntaimelonta, toiselle koski- tai merimelonta.

Melontaa pidetään kesälajina, mutta sinä melot talvisinkin. Uhmaatko luonnonvoimia?
– En uhmaa, pitää olla sovussa luonnon kanssa. Melontasäätä pitää arvioida omien taitojen mukaan. Turvallisuus on ykkösasia.

Millaisella säällä et lähtisi melomaan?
– Vaikealla säällä ei kannata lähteä yksin melomaan ilman osaavaa seuraa. Merellä myrsky ja sumu ovat vaikeita sääoloja. Talvella taas pitää varoa paikkoja, joissa vesi virtaa kiinteää jäätä vasten. Riskinä on vajoaminen jään alle, ja sieltä ei pääse pois. Jos joella alkaa kuulua kohinaa, kannattaa säästä riippumatta nousta rannalle tarkistamaan tilanne.

Asut Lahdessa. Pitääkö lähteä merta edemmäksi vai 
riittääkö Vesijärvi ja Lahden seutu?
– Lähellä on mahtavia reittejä, ja nautin yöretkistä, mutta olen melonut Kilpisjärveltä Tornioonkin asti, noin 517 kilometriä viikossa. Pari kesää sitten meloin Norjan Röstin saaren ympäristössä. Kaukaisin melontareissu on vienyt Islantiin.

Tärkeimmät taidot melonnassa?
– Taitoja pitää kehittää jatkuvasti. Rauhallinen ote ja hyvää tekniikkaa, että jaksaa meloa. Lisäksi tarvitaan hyviä 
turvallisuus- ja varustautumistaitoja. Jos on pitkään kesävaatteissa 14-asteisessa vedessä, alkaa menettää toimintakykyä. Uusia niksejä on hyvä opetella, vaikka vartaloeskimoa.

Jukka Mäkelä meloo kesät ja talvet. Pakkanen ja lumi eivät haittaa, kun on oikeat varusteet päällä, lämmintä vettä termarissa ja tekniikka hallussa.

Inkkari vai kajakki?
– Kajakki. Sillä pärjää monessa tilanteessa. Sillä voi laskea vaikka mäkeä.

Montako kanoottia sinulla on?
– Parisenkymmentä erilaisiin käyttötarkoituksiin.

Melotko mieluummin vasta- vai myötävirtaan?
– Myötävirtaan, mutta joskus myös vastavirtaan kohottaakseni kuntoa.

Joki, järvi vai meri?
– Joki metsän suojassa. Virtaava vesi ja melominen keskellä metsää urassa ovat parasta.

Tärkeimmät varusteesi?
– Talvisin käytän urheilukerrastoa, kuivapukua, neopreenikäsineitä ja pipoa. Termarissa on 55-asteista vettä, jolla saa vaikka jäätyneet veto­ketjut auki, mutta se ei vielä polta ihoa.

Hienoin melontareissusi?
– Niitä on tuhansia, ja ne tulevat uniinkin. Hienoimpia ovat olleet isolla porukalla tehdyt reissut. Joskus saamme porukan kokoon nopeallakin aikataululla, ja sitten voimme meloa lähiluontoon vaikka päivällistä tekemään.

Millainen on onnistunut melontaretki?
– Sellainen, että pakkaaminen on onnistunut, reissu etenee ja kaikki sujuu. Lepoa on saanut riittävästi, ja reitti on ollut kiinnostava ja vaihteleva.

Jos kanootissasi on reikä, mitä heität ensimmäiseksi pois?
– Vettä.